Olympiakilpailut pilaavat paskaiset NHL-tuomarit ovat kasa lämmintä paskaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste NHL. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste NHL. Näytä kaikki tekstit
maanantai 17. helmikuuta 2014
perjantai 18. toukokuuta 2012
Jääkiekon MM-kilpailut 2012: Välieräanalyysit!
Lauantaina 19.05.2012 pelataan Helsingin Hartwall-areenalla vuoden 2012 jääkiekon MM-kisojen välierät.
Välieräparit ovat:
Venäjä-Suomi
Tsekki-Slovakia
Analysoin nämä välieräparit kliinisen tarkasti ja annan vetovinkit. Kehotan kaikkia pistämään vedot kiinni, sillä allekirjoittanut ei tunnetusti erehdy koskaan!
Venäjä-Suomi -välieräottelupari on etukäteen täysin selkeä asetelmiltaan. Voin välittömästi nimittäin kertoa, että Venäjä tulee voittamaan ottelun ja sysäämään Suomen pronssimitalipeliin.
Maalivahtipelin osalta tilanne on aika tasainen, sillä Venäjän Semjon Varlamov ja Petri Vehanen ovat olleet kisoissa tähän mennessä varsin tasaisia. Toisaalta täytyy ottaa huomioon, että Varlamov on pelannut tähän mennessä enemmän niin sanottuja kovia pelejä kuin Vehanen. Siksipä Varlamov vetääkin pidemmän korran ennakkovertailussa, mutta päivän kunto tietenkin ratkaisee loppupeleissä.
Puolustuspäässä tulee ensimmäiset suuret erot, sillä Venäjän puolustus johtajinaan muun muassa Nikita Nikitin, Aleksei Jemelin ja Ilja Nikulin pätkii mennen tullen Suomen heikon "EHT-puolustuksen". Vaikka Venäjälläkään ei ole kuin kaksi NHL-puolustajaa, niin jo se tekee merkittävän eron Suomen vastaavaan osa-alueeseen nähden, sillä Suomella ei ole yhtään vastaavan tason puolustajaa ja ainoastaan Ossi Väänänen ylipäätään kykenisi NHL-tasolle. Kummallakin joukkueella on paljon KHL-osaamista puolustuksessa, mutta myös kyseisessä vertailussa Venäjän KHL-puolustajat ovat ehdottomasti nimekkäämpiä ja meritoituneimpia. Suomen puolustus on osoittanut turnauksen aikana myös useaan otteeseen haavoittuvaisuutensa ja Suomen hyökkäyksen on täytynytkin auttaa usein puolustusta merkittävissä määrin. Puolustuksen auttaminen on toki täysin normaalia jääkiekossa ja sitä tekee luonnollisesti myös Venäjä, mutta Venäjän hyökkääjät eivät missään nimessä ole vielä kertaakaan joutuneet auttamaan puolustustaan paniikissa, koska Venäjän huippulaadukas rosteri ei ole koskaan joutunut suurempaan paniikkiin. Puolustuspää on siis selkeästi Venäjän heiniä ja Suomelta löytyy paljolti vain yksittäisissä peleissä onnistuvia yksittäisiä tusinapakkeja.
Hyökkäys onkin sitten ylivertainen ase Venäjän federaation hyväksi, sillä jo pelkästään joukkueen keskushyökkääjäsielut Jevgeni Malkin ja Pavel Datsjuk kepittävät koko Suomen rosterin kahdestaan, kun taito-osaamisesta on kyse! Suomelta löytyy ylipäätään vain yksi kärkitason keskushyökkääjä eli Mikko Koivu ja Koivukin sattuu olemaan enemmän työläinen kuin todellinen tähtipelaaja. Joukkueiden laitahyökkääjäosastolla erot ovat ehkä jopa vielä konkreettisemmat, sillä Venäjältä löytyy kaksi NHL:n terävimmän kärjen sankaria eli Aleksandr Ovetskin ja Aleksand Sjomin! Lisäksi Venäjältä löytyy todella monta KHL-laitahyökkääjää, kuten Aleksandrit Popov ja Perezogin, joiden osaaminen on samalla tasolla kuin Suomen parhaimpien laitahyökkääjien eli Jussi Jokisen ja Valtteri Filppulan. Kaiken huipuksi edellisissä huomattavasti heikommissa MM-kisoissa syömähampaaksi noussut "PIG-ketju" eli Janne Pesonen - Jarkko Immonen - Mikael Granlund on hyytynyt kovemman tason kisoissa aivan puulaakitasolle. Suomen ja Venäjän "työläisosasto" on hyökkäyksen osalta aika tasainen ja Suomelta löytyy ehkäpä paras tämän osaston nimi, kun joukkueestamme löytyy kokenut Niko Kapanen. Suomen hyökkäyksen tähtiosaamisen kärki on siis todella kapea ja itse asiassa Suomella ei edes ole yhtään sellaista tähtihyökkääjää, joita Venäjältä löytyy peräti noin kaksi kentällistä. Myöskään usein Suomessa väitetty tunne taikka joukkuepelaaminen tai pikemminkin sen puute eivät tule olemaan Venäjän ongelmia, sillä amatöörit eivät tajua tosiasioita. Aiempi Venäjän rämpiminen johtui valmennuksen ontumisesta, kun mestarivalmentaja Vjatseslav Bykov menetti lopulta otteensa. Nykyisin Venäjällä on tunnetusti uusi todella kovatasoinen ja aktiivinen valmennus, joten edellä mainittu Venäjän mentaalipelaamiseen liittyvä teoria on pelkkää suomalaista amatöörien haihattelua. Toisin sanoen yksi Niko Kapanen ja Mikko Koivu tai yksi Jussi Jokinen eivät nosta Suomen joukkueen kokonaisarvoa mihinkään, kun jo yksistään Jevgeni Malkin on arvokkaampi joukkueelleen kuin 100 suomalaista työläispelaajaa!
Näin ollen onkin selvää, että olympiavoittaja Zinetula Biljaletdinovin käskyttämät Venäjän federaation joukot suoranaisesti MURSKAAVAT Jukka Jalosen suolapatsaana ja osaamattomana johtaman Suomen heppoisen miehistön 99% varmuudella! Ainoa pieni mahdollisuus Suomen rimpuilemiseen olisi maalivahti Petri Vehasen täydellinen onnistuminen. Tällöin peli voisi mennä jatkoajalle ja voittolaukauskilpailuihin, mutta viimeistään voittolaukauskilpailuissa Venäjän hurja taitotasoero muuttuisi lunastettavaksi optioksi, finaalipaikaksi, Venäjälle!
Venäjä voittaa 99% varmuudella tai tulee tasapeli 1% varmuudella!
Tsekki-Slovakia -välieräottelupari on luonnollisesti siinä mielessä samanlainen hegemoniaottelu kuin on aiempikin välieräottelupari, että kyseessä on naapurivaltiot. Mutta tämä ottelupari on kuitenkin lähtökohtaisesti aivan toisenlainen asetelmiltaan, sillä täysin selkeää voittajasuosikkia ei ole ja kumpainenkin valtio muodosti aiemmin yhden ja saman valtion eli Tsekkoslovakian.
Maalivahtipelin osalta asetelmat ovat lähtökohtaisesti melko tasaiset, sillä kummallakin joukkueella on niin sanottu yllätysonnistuja. Tsekin puolelta tuo yllätysonnistuja on Jakub Kovar ja Slovakian puolelta Jan Laco. Kumpikin maalivahti lähti kisoihin siitä asetelmasta, että ykkösveskarin asema oli enemmän kuin epävarma, mutta kisojen aikana tuo kyseinen ykkösasema on kummankin itsensä selkeästi hankkima. Onkin siis selvää, että maalivahtipeli näyttelee kovaa roolia. Puolivälierissä kumpikaan maalivahdeista ei onnistunut mitenkään maagisesti, mutta toisaalta suuria epäonnistumisiakaan ei ollut. Kummankin maalivahdin joukkue sai vastaansa kovan ennakkosuosikin, kun Kovarin Tsekkiä vastaan asettui todella nimivahva Ruotsi ja Lacon Slovakiaa vastaan asettui aina vahvaotteinen Kanada. Siksi myös on selvää, että kummankin maalivahdin hermostuneisuus paistoi joissain otteissa läpi. Tämä välierä taasen saattaa rauhoittaa tilannetta, koska vastakkain ovat niin sanotusti isoveli ja pikkuveli eli toisilleen jo hyvinkin tutut vastustajat. Toki on myös mahdollista, että kyseinen hegemoniastatus menee myös yli ja maalivahtipeliin tulee lisää hermostuneisuutta. Olen kuitenkin analysoinut tilanteen ja näkisin, että Lacolla on potentiaalia parempaan, mikäli hän vain saa maksimoitua edes osan kisojen aiemmista otteistaan välierään. Mutta on kuitenkin melkoisen varmaa, että kummankaan maalivahdin suuriin epäonnistumisiin ottelu ei ratkea,
Puolustuksen osalta elämme hyvinkin jännittäviä aikoja, sillä yleisesti Slovakia on tunnettu niin sanotun "kultaisen sukupolven" tehohyökkääjistään, joiden nojalla puolustuspelaaminen on jäänyt vähän hunningolle, kun taasen Tsekki on kerännyt lähes joka vuosi todella kovatasoisen NHL-painotteisen alakerran. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin täysin toisenlainen, sillä Slovakian puolustus on ehkäpä jopa koko kisojen kovinta kastia johtajanaan massiivinen järkälepuolustaja Zdeno Chara. Chara ei jää missään nimessä ainoaksi kovaksi puolustajaksi, sillä Slovakian rosterissa on mukana myös NHL-pakki Andrej Sekara ja KHL-tähtipakit Ivan Baranka ja Dominik Granak. Sen sijaan Tsekillä on aivan päin vastoin nimellisesti yksi kisojen heikoimmista pakkikalustoista, joskin pakisto on tähän mennessä toiminut vallan hyvin ja siitä todisteena luonnollisesti välieräpaikka. Tsekin puolustuksen oletuksellisesta tasosta kertoo kuitenkin jotain se tosiasia, että kyseisestä joukosta ei löydy käytännössä yhtään todellista nimimiestä. Puolustus menee siis nimellisesti ja oletuksellisesti varsin selvästi Slovakialle, mutta Slovakian ongelmana on ollut kovatahtinen loukkaantumissuma, joka on johtanut pakiston kutistumiseen aina kuuteen pakkiin ja muun muassa juuri aiemmin mainittu Dominik Granak on poissa pelistä. Sen sijaan Tsekeillä on tiettävästi kahdeksan puolustajaa kunnossa ja siten syvyyttä löytyy tarvittaessa. Näin ollen Slovakian huomattavasti nimekkäämpi pakkiosasto voi alkaa olemaan välierän lopussa jo tietyissä vaikeuksissa kovan peliajan takia, mutta toisaalta etenkin Chara ja Granak ovat tottuneet koviin peliaikoihin ja siten yhden päivän lepopäivä puolivälieristä voi tulla Slovakian pakiston pelastukseksi. On siis selvää, että lähtökohtaisesti Slovakian puolustus ja myös puolustuspelaaminen on nimien ja aiempien esitysten valossa vahvempaa, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityisen merkittävästi, sillä Tsekkikin on osoittanut osaavansa puolustaa vähän nimettömämmälläkin alakerralla.
Hyökkäyspäässä jatkuu joukkueiden varsin tasainen taso, sillä todelliset tähtipelaajat ovat laskettavissa kummankin joukkueen rostereista melkeinpä yhden käden sormilla, joskin Tsekiltä löytyy kyllä ratkaisuvoimaa ainakin paperilla jonkun verran enemmän. Tsekin kruununjalokivat ovat johtajakapteeni Tomas Plekanec, Michael Frolik, Ales Hemsky ja David Krejci sekä Martin Erat. Edellä mainitut herrat luonnollisesti NHL-tähtiä. Lisäksi muun muassa KHL-tähdet Petr Prucha ja Petr Koukal takaavat hyökkääjistön kovan tason. Slovakian kovina kärkihyökkääjinä tunnetaan etenkin Tomas Kopecky ja Branko Redivojevic sekä pappaosaston Miroslav Satan ja Michal Handzus. Slaavilaisen kiekon jättiläisten Tsekin ja Slovakian joukkueiden hyökkääjistöistä ei siis löydy tällä kertaa 12 ylitaitavaa huippua, kuten on männävuosina totuttu usein näkemään, vaan myös kovaa työmoraalia ja nuoruutta löytyy, joskin toki edellä mainituiltakin todellisilta tähtinimiltä kyseisiä hyveitä luonnollisesti löytyy. Edellä mainitun pelaajaesittelylitanian tarkoituksena oli kuitenkin osoittaa, että todellista tähtitason ratkaisuvoimaa löytyy kummaltakin joukkueelta rutkasti, vaikkakaan ei siinä määrin kuin joskus aiemmin on totuttu. Kyseinen asia saattaa olla myös osaltaan se syy siihen, että joukkueet ovat nyt välierissä, sillä joukkuepelaamisessa roolitus on aina tärkeää. Kumpiko hyökkäyskalusto on sitten kovempi? Sanoisin, että Tsekin hyökkäyskalusto on laadun osaltaan laajempi, mutta todelliselta ratkaisuosaamiseltaan Slovakia saattaa vielä jopa hieman pidemmän korren, sillä Satanin ja Handzusin kaltaiset "pappataiturit", kuten Jaromir Jagr ja kumppanit loistavat tällä kertaa poissaolollaan Tsekin miehityksestä.
Näin ollen on selvää, että tämä lauantainen slaavitrilleri on lähtökohdiltaan hyvin tasainen ja ottelusta tuleekin varmasti niin sanottu "yhden maalin" -ottelu, vaikka maaleja saatetaankin mätkiä lopputulokseen enemmän kuin yhden maalin erolla, jos peli ratkeaa ennen täyttä aikaa. Näen tämän välieräparin lopputuleman kliinisen analyysini perusteella siten, että Slovakian maalivahtipelaaminen ja puolustuspää ovat ratkaisevassa asemassa, koska Tsekin aivan terävin esimerkiksi Jaromir Jagrin, Jakub Voracekin ja Patrik Eliasin johtama ratkaisuvoima puuttuu. On myös otettava huomioon se, että vaikka Plekanec ja kumppanit ovat aivan maailman terävintä hyökkääjä kärkeä hekin, niin mitään maali-iloittelua ei Tsekiltä ole aiemmin turnauksessa nähty. Näin ollen Slovakian voittomahdollisuudet ovat kaikkinensa luokkaa 80%, mutta tuo voitto voi tulla hyvin vasta varsinaisen peliajan jälkeen!
Slovakia voittaa 80% varmuudella tai tulee tasapeli 52% varmuudella!
Välieräparit ovat:
Venäjä-Suomi
Tsekki-Slovakia
Analysoin nämä välieräparit kliinisen tarkasti ja annan vetovinkit. Kehotan kaikkia pistämään vedot kiinni, sillä allekirjoittanut ei tunnetusti erehdy koskaan!
Venäjä-Suomi -välieräottelupari on etukäteen täysin selkeä asetelmiltaan. Voin välittömästi nimittäin kertoa, että Venäjä tulee voittamaan ottelun ja sysäämään Suomen pronssimitalipeliin.
Maalivahtipelin osalta tilanne on aika tasainen, sillä Venäjän Semjon Varlamov ja Petri Vehanen ovat olleet kisoissa tähän mennessä varsin tasaisia. Toisaalta täytyy ottaa huomioon, että Varlamov on pelannut tähän mennessä enemmän niin sanottuja kovia pelejä kuin Vehanen. Siksipä Varlamov vetääkin pidemmän korran ennakkovertailussa, mutta päivän kunto tietenkin ratkaisee loppupeleissä.
Puolustuspäässä tulee ensimmäiset suuret erot, sillä Venäjän puolustus johtajinaan muun muassa Nikita Nikitin, Aleksei Jemelin ja Ilja Nikulin pätkii mennen tullen Suomen heikon "EHT-puolustuksen". Vaikka Venäjälläkään ei ole kuin kaksi NHL-puolustajaa, niin jo se tekee merkittävän eron Suomen vastaavaan osa-alueeseen nähden, sillä Suomella ei ole yhtään vastaavan tason puolustajaa ja ainoastaan Ossi Väänänen ylipäätään kykenisi NHL-tasolle. Kummallakin joukkueella on paljon KHL-osaamista puolustuksessa, mutta myös kyseisessä vertailussa Venäjän KHL-puolustajat ovat ehdottomasti nimekkäämpiä ja meritoituneimpia. Suomen puolustus on osoittanut turnauksen aikana myös useaan otteeseen haavoittuvaisuutensa ja Suomen hyökkäyksen on täytynytkin auttaa usein puolustusta merkittävissä määrin. Puolustuksen auttaminen on toki täysin normaalia jääkiekossa ja sitä tekee luonnollisesti myös Venäjä, mutta Venäjän hyökkääjät eivät missään nimessä ole vielä kertaakaan joutuneet auttamaan puolustustaan paniikissa, koska Venäjän huippulaadukas rosteri ei ole koskaan joutunut suurempaan paniikkiin. Puolustuspää on siis selkeästi Venäjän heiniä ja Suomelta löytyy paljolti vain yksittäisissä peleissä onnistuvia yksittäisiä tusinapakkeja.
Hyökkäys onkin sitten ylivertainen ase Venäjän federaation hyväksi, sillä jo pelkästään joukkueen keskushyökkääjäsielut Jevgeni Malkin ja Pavel Datsjuk kepittävät koko Suomen rosterin kahdestaan, kun taito-osaamisesta on kyse! Suomelta löytyy ylipäätään vain yksi kärkitason keskushyökkääjä eli Mikko Koivu ja Koivukin sattuu olemaan enemmän työläinen kuin todellinen tähtipelaaja. Joukkueiden laitahyökkääjäosastolla erot ovat ehkä jopa vielä konkreettisemmat, sillä Venäjältä löytyy kaksi NHL:n terävimmän kärjen sankaria eli Aleksandr Ovetskin ja Aleksand Sjomin! Lisäksi Venäjältä löytyy todella monta KHL-laitahyökkääjää, kuten Aleksandrit Popov ja Perezogin, joiden osaaminen on samalla tasolla kuin Suomen parhaimpien laitahyökkääjien eli Jussi Jokisen ja Valtteri Filppulan. Kaiken huipuksi edellisissä huomattavasti heikommissa MM-kisoissa syömähampaaksi noussut "PIG-ketju" eli Janne Pesonen - Jarkko Immonen - Mikael Granlund on hyytynyt kovemman tason kisoissa aivan puulaakitasolle. Suomen ja Venäjän "työläisosasto" on hyökkäyksen osalta aika tasainen ja Suomelta löytyy ehkäpä paras tämän osaston nimi, kun joukkueestamme löytyy kokenut Niko Kapanen. Suomen hyökkäyksen tähtiosaamisen kärki on siis todella kapea ja itse asiassa Suomella ei edes ole yhtään sellaista tähtihyökkääjää, joita Venäjältä löytyy peräti noin kaksi kentällistä. Myöskään usein Suomessa väitetty tunne taikka joukkuepelaaminen tai pikemminkin sen puute eivät tule olemaan Venäjän ongelmia, sillä amatöörit eivät tajua tosiasioita. Aiempi Venäjän rämpiminen johtui valmennuksen ontumisesta, kun mestarivalmentaja Vjatseslav Bykov menetti lopulta otteensa. Nykyisin Venäjällä on tunnetusti uusi todella kovatasoinen ja aktiivinen valmennus, joten edellä mainittu Venäjän mentaalipelaamiseen liittyvä teoria on pelkkää suomalaista amatöörien haihattelua. Toisin sanoen yksi Niko Kapanen ja Mikko Koivu tai yksi Jussi Jokinen eivät nosta Suomen joukkueen kokonaisarvoa mihinkään, kun jo yksistään Jevgeni Malkin on arvokkaampi joukkueelleen kuin 100 suomalaista työläispelaajaa!
Näin ollen onkin selvää, että olympiavoittaja Zinetula Biljaletdinovin käskyttämät Venäjän federaation joukot suoranaisesti MURSKAAVAT Jukka Jalosen suolapatsaana ja osaamattomana johtaman Suomen heppoisen miehistön 99% varmuudella! Ainoa pieni mahdollisuus Suomen rimpuilemiseen olisi maalivahti Petri Vehasen täydellinen onnistuminen. Tällöin peli voisi mennä jatkoajalle ja voittolaukauskilpailuihin, mutta viimeistään voittolaukauskilpailuissa Venäjän hurja taitotasoero muuttuisi lunastettavaksi optioksi, finaalipaikaksi, Venäjälle!
Venäjä voittaa 99% varmuudella tai tulee tasapeli 1% varmuudella!
Tsekki-Slovakia -välieräottelupari on luonnollisesti siinä mielessä samanlainen hegemoniaottelu kuin on aiempikin välieräottelupari, että kyseessä on naapurivaltiot. Mutta tämä ottelupari on kuitenkin lähtökohtaisesti aivan toisenlainen asetelmiltaan, sillä täysin selkeää voittajasuosikkia ei ole ja kumpainenkin valtio muodosti aiemmin yhden ja saman valtion eli Tsekkoslovakian.
Maalivahtipelin osalta asetelmat ovat lähtökohtaisesti melko tasaiset, sillä kummallakin joukkueella on niin sanottu yllätysonnistuja. Tsekin puolelta tuo yllätysonnistuja on Jakub Kovar ja Slovakian puolelta Jan Laco. Kumpikin maalivahti lähti kisoihin siitä asetelmasta, että ykkösveskarin asema oli enemmän kuin epävarma, mutta kisojen aikana tuo kyseinen ykkösasema on kummankin itsensä selkeästi hankkima. Onkin siis selvää, että maalivahtipeli näyttelee kovaa roolia. Puolivälierissä kumpikaan maalivahdeista ei onnistunut mitenkään maagisesti, mutta toisaalta suuria epäonnistumisiakaan ei ollut. Kummankin maalivahdin joukkue sai vastaansa kovan ennakkosuosikin, kun Kovarin Tsekkiä vastaan asettui todella nimivahva Ruotsi ja Lacon Slovakiaa vastaan asettui aina vahvaotteinen Kanada. Siksi myös on selvää, että kummankin maalivahdin hermostuneisuus paistoi joissain otteissa läpi. Tämä välierä taasen saattaa rauhoittaa tilannetta, koska vastakkain ovat niin sanotusti isoveli ja pikkuveli eli toisilleen jo hyvinkin tutut vastustajat. Toki on myös mahdollista, että kyseinen hegemoniastatus menee myös yli ja maalivahtipeliin tulee lisää hermostuneisuutta. Olen kuitenkin analysoinut tilanteen ja näkisin, että Lacolla on potentiaalia parempaan, mikäli hän vain saa maksimoitua edes osan kisojen aiemmista otteistaan välierään. Mutta on kuitenkin melkoisen varmaa, että kummankaan maalivahdin suuriin epäonnistumisiin ottelu ei ratkea,
Puolustuksen osalta elämme hyvinkin jännittäviä aikoja, sillä yleisesti Slovakia on tunnettu niin sanotun "kultaisen sukupolven" tehohyökkääjistään, joiden nojalla puolustuspelaaminen on jäänyt vähän hunningolle, kun taasen Tsekki on kerännyt lähes joka vuosi todella kovatasoisen NHL-painotteisen alakerran. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin täysin toisenlainen, sillä Slovakian puolustus on ehkäpä jopa koko kisojen kovinta kastia johtajanaan massiivinen järkälepuolustaja Zdeno Chara. Chara ei jää missään nimessä ainoaksi kovaksi puolustajaksi, sillä Slovakian rosterissa on mukana myös NHL-pakki Andrej Sekara ja KHL-tähtipakit Ivan Baranka ja Dominik Granak. Sen sijaan Tsekillä on aivan päin vastoin nimellisesti yksi kisojen heikoimmista pakkikalustoista, joskin pakisto on tähän mennessä toiminut vallan hyvin ja siitä todisteena luonnollisesti välieräpaikka. Tsekin puolustuksen oletuksellisesta tasosta kertoo kuitenkin jotain se tosiasia, että kyseisestä joukosta ei löydy käytännössä yhtään todellista nimimiestä. Puolustus menee siis nimellisesti ja oletuksellisesti varsin selvästi Slovakialle, mutta Slovakian ongelmana on ollut kovatahtinen loukkaantumissuma, joka on johtanut pakiston kutistumiseen aina kuuteen pakkiin ja muun muassa juuri aiemmin mainittu Dominik Granak on poissa pelistä. Sen sijaan Tsekeillä on tiettävästi kahdeksan puolustajaa kunnossa ja siten syvyyttä löytyy tarvittaessa. Näin ollen Slovakian huomattavasti nimekkäämpi pakkiosasto voi alkaa olemaan välierän lopussa jo tietyissä vaikeuksissa kovan peliajan takia, mutta toisaalta etenkin Chara ja Granak ovat tottuneet koviin peliaikoihin ja siten yhden päivän lepopäivä puolivälieristä voi tulla Slovakian pakiston pelastukseksi. On siis selvää, että lähtökohtaisesti Slovakian puolustus ja myös puolustuspelaaminen on nimien ja aiempien esitysten valossa vahvempaa, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityisen merkittävästi, sillä Tsekkikin on osoittanut osaavansa puolustaa vähän nimettömämmälläkin alakerralla.
Hyökkäyspäässä jatkuu joukkueiden varsin tasainen taso, sillä todelliset tähtipelaajat ovat laskettavissa kummankin joukkueen rostereista melkeinpä yhden käden sormilla, joskin Tsekiltä löytyy kyllä ratkaisuvoimaa ainakin paperilla jonkun verran enemmän. Tsekin kruununjalokivat ovat johtajakapteeni Tomas Plekanec, Michael Frolik, Ales Hemsky ja David Krejci sekä Martin Erat. Edellä mainitut herrat luonnollisesti NHL-tähtiä. Lisäksi muun muassa KHL-tähdet Petr Prucha ja Petr Koukal takaavat hyökkääjistön kovan tason. Slovakian kovina kärkihyökkääjinä tunnetaan etenkin Tomas Kopecky ja Branko Redivojevic sekä pappaosaston Miroslav Satan ja Michal Handzus. Slaavilaisen kiekon jättiläisten Tsekin ja Slovakian joukkueiden hyökkääjistöistä ei siis löydy tällä kertaa 12 ylitaitavaa huippua, kuten on männävuosina totuttu usein näkemään, vaan myös kovaa työmoraalia ja nuoruutta löytyy, joskin toki edellä mainituiltakin todellisilta tähtinimiltä kyseisiä hyveitä luonnollisesti löytyy. Edellä mainitun pelaajaesittelylitanian tarkoituksena oli kuitenkin osoittaa, että todellista tähtitason ratkaisuvoimaa löytyy kummaltakin joukkueelta rutkasti, vaikkakaan ei siinä määrin kuin joskus aiemmin on totuttu. Kyseinen asia saattaa olla myös osaltaan se syy siihen, että joukkueet ovat nyt välierissä, sillä joukkuepelaamisessa roolitus on aina tärkeää. Kumpiko hyökkäyskalusto on sitten kovempi? Sanoisin, että Tsekin hyökkäyskalusto on laadun osaltaan laajempi, mutta todelliselta ratkaisuosaamiseltaan Slovakia saattaa vielä jopa hieman pidemmän korren, sillä Satanin ja Handzusin kaltaiset "pappataiturit", kuten Jaromir Jagr ja kumppanit loistavat tällä kertaa poissaolollaan Tsekin miehityksestä.
Näin ollen on selvää, että tämä lauantainen slaavitrilleri on lähtökohdiltaan hyvin tasainen ja ottelusta tuleekin varmasti niin sanottu "yhden maalin" -ottelu, vaikka maaleja saatetaankin mätkiä lopputulokseen enemmän kuin yhden maalin erolla, jos peli ratkeaa ennen täyttä aikaa. Näen tämän välieräparin lopputuleman kliinisen analyysini perusteella siten, että Slovakian maalivahtipelaaminen ja puolustuspää ovat ratkaisevassa asemassa, koska Tsekin aivan terävin esimerkiksi Jaromir Jagrin, Jakub Voracekin ja Patrik Eliasin johtama ratkaisuvoima puuttuu. On myös otettava huomioon se, että vaikka Plekanec ja kumppanit ovat aivan maailman terävintä hyökkääjä kärkeä hekin, niin mitään maali-iloittelua ei Tsekiltä ole aiemmin turnauksessa nähty. Näin ollen Slovakian voittomahdollisuudet ovat kaikkinensa luokkaa 80%, mutta tuo voitto voi tulla hyvin vasta varsinaisen peliajan jälkeen!
Slovakia voittaa 80% varmuudella tai tulee tasapeli 52% varmuudella!
tiistai 24. huhtikuuta 2012
JYP voitti jääkiekon Suomen mestaruuden - Ketä kiinnostaa?
Pian on alkamassa jääkiekon jokavuotiset MM-kilpailut, KHL:ssä vedellään juuri viimeisiä, NHL:ssä ratkaisupelit ovat vasta alkaneet ja niin edelleen. Euroopan niin sanotuista "pikkusarjoista" tunnettuja ovat etenkin Sveitsin, Tsekin ja Ruotsin liigat... Niin ja onhan Suomessakin oma kotoinen liigansa, SM-liiga.
Tuo kyseinen SM-liiga oli vielä 1990-luvulla varsin tasokas, Euroopan ykköstasoa itse asiassa ja jääkiekkoa oli koko kansan hyvä myös seurata ILMAISEKSI. Nykyään on tilanne täysin toinen. SM-liigan taso on sysipaska ja sysipaskaa SM-liigaa kunnolla seuratakseksi tarvitset liioiteltuna kymmenen eri maksukanavapakettia. Että siinäpä sitä onkin sitten hauska seurailla paskaa, kun niiltä maksullisilta urheilukanavilta ei SM-liigan paskatarjonnan lisäksi juuri muuta tulekaan kuin toisenlaista paskaa!
Ainoa järjellinen vaihtoehto olisi tunkea SM-liiga Eurosportille, ainoalle kunnolliselle urheilukanavalle, jos SM-liiga ja Suomen jääkiekkoväki haluaisi vielä kyseiselle tuotteelleen katsojakuntaa oikeasta penkkiurheilija-aineksesta. Tosin Eurosport ei luultavammin edes halua kyseistä paskaformaattia ellei sitten ilmaiseksi?
Totuus on siis toisin sanoen se, että jääkiekon SM-liiga on puuhastelijoiden touhua ja itse asiassa kyseisen puulaakisarjan ja muiden vielä surkeampien suomalaisten jääkiekkosarjojen eli ala-sarjatasojen televisionäkyvyyden alasajo voi olla ihan hyväkin asia. Alasajo mahdollistaa nimittäin toisten kärkiurheilulajien eli maailmalla huomattavasti suositumpien urheilulajien nousun Suomen harrastetuimman kansallislajin kintereille. Esimerkiksi suomalainen jalkapallomenestys on riippuvainen nimenomaan jalkapalloharrastajien määrän kasvusta ja jääkiekkoharrastajien määrän laskusta.
Mutta niin se SM-liigan mestari tänä vuonna. JYP Jyväskylästä, niinkö? Aivan sama, KETÄ KIINNOSTAA?
Tuo kyseinen SM-liiga oli vielä 1990-luvulla varsin tasokas, Euroopan ykköstasoa itse asiassa ja jääkiekkoa oli koko kansan hyvä myös seurata ILMAISEKSI. Nykyään on tilanne täysin toinen. SM-liigan taso on sysipaska ja sysipaskaa SM-liigaa kunnolla seuratakseksi tarvitset liioiteltuna kymmenen eri maksukanavapakettia. Että siinäpä sitä onkin sitten hauska seurailla paskaa, kun niiltä maksullisilta urheilukanavilta ei SM-liigan paskatarjonnan lisäksi juuri muuta tulekaan kuin toisenlaista paskaa!
Ainoa järjellinen vaihtoehto olisi tunkea SM-liiga Eurosportille, ainoalle kunnolliselle urheilukanavalle, jos SM-liiga ja Suomen jääkiekkoväki haluaisi vielä kyseiselle tuotteelleen katsojakuntaa oikeasta penkkiurheilija-aineksesta. Tosin Eurosport ei luultavammin edes halua kyseistä paskaformaattia ellei sitten ilmaiseksi?
Totuus on siis toisin sanoen se, että jääkiekon SM-liiga on puuhastelijoiden touhua ja itse asiassa kyseisen puulaakisarjan ja muiden vielä surkeampien suomalaisten jääkiekkosarjojen eli ala-sarjatasojen televisionäkyvyyden alasajo voi olla ihan hyväkin asia. Alasajo mahdollistaa nimittäin toisten kärkiurheilulajien eli maailmalla huomattavasti suositumpien urheilulajien nousun Suomen harrastetuimman kansallislajin kintereille. Esimerkiksi suomalainen jalkapallomenestys on riippuvainen nimenomaan jalkapalloharrastajien määrän kasvusta ja jääkiekkoharrastajien määrän laskusta.
Mutta niin se SM-liigan mestari tänä vuonna. JYP Jyväskylästä, niinkö? Aivan sama, KETÄ KIINNOSTAA?
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Analyysi: Suomen jääkiekkojoukkue ei tarvitse Valtteri Filppulaa
Suomen Leijonat olisivat tarvinneet Teemu Selänteen, jääkiekon supertähden. Sen sijaan maajoukkuekokemusta vain vähäisesti omaavalla Valtteri Filppulalla Suomi ei käytännössä tee mitään vuonna 2012. Täytyy toki todeta, että Valtteri Filppula on tarvittaessa tervetullut Leijoniin, sillä eihän Suomesta yksinkertaisesti löydy liikaa kohtuullisia tai hyviä pelimiehiä.
Mutta tosiasiat puhuvat kuitenkin jopa Filppulan poisjättämisen puolesta. Faktat ovat nimittäin karut. Filppula ei ole juuri edes osallistunut maajoukkue-edustuksiin NHL-kiireidensä takia ja silloin harvoin, kun on, niin Filppulan taso on ollut alhainen, eikä tehoja juurikaan ole tärkeässä paikassa tullut. Filppula on myös Detroit Red Wingsin -NHL-organisaatiossa kauan palvelleena jäänyt käytännössä kokonaan ilman kovaa kansainvälistä kokemusta kansainvälisistä isoista kaukaloista.
Filppulan ainoa merkittävä aikuisajan maajoukkuekokemus on Vancouverin olympiakisoista vuodelta 2010 ja silloinkin tunnetusti pelattiin NHL-kaukalossa eli pienen koon jääkiekkokaukalossa. Lisäksi Filppulan tulo Leijoniin tarkoittaisi sitä etenkin nyt, kun suurimmat suomalaistähdet ovat Mikko Koivua lukuun ottamatta poissa, että Filppulalle asetettaisiin median ja kansan taholta erittäin kovia odotuksia, jollaisia Filppula ei Detroitissa juurikaan ole joutunut kokemaan monen huomattavasti suuremman tähden ollessa joukkueen kantavia voimia, vaikka nykyään onkin jo tärkeä pelaaja organisaatiolle.
Toisin sanoen Valtteri Filppula on eräällä tavoin jopa riskivalinta Jukka Jalosen Leijonille, jonka pelitapa seurailee tarkasti Jalosen millintarkkaa pelikirjaa, ja jossa Filppulalle eittämättä siunautuisi se suuri maalintekovelvoite, johon Filppula ei ole valmis saati edes kykeneväinen ison jääkiekkokaukalon takia.
Sanotaan se siis nyt suoraan. Valtteri Filppula ei olisi ongelma esimerkiksi Doug Sheddenin tai Juhani Tammisen kaltaisten "motivaatiovalmentajien" alaisuudessa ja muiden suomalaistähtien mukana ollessa, mutta nyt Jalosen duunarijoukkueessa, duunarina tunnettu Filppula voisi olla jopa ongelma, sillä Filppulasta ei ole mitään hyötyä duunarina jo valmiissa duunarijoukkueessa etenkään, kun pelikokemus, taktiikkakokemus, kaukalokokemus ja pelaajatoverien tuntemus on minimaalista!
Valtteri Filppula on siis ihan ok-tason lisä Suomen Leijonille noin oletuksena, mutta ei missään nimessä mitenkään tarpeellinen sateentekijä saati suuri ratkaisija. Totuus on siis se, että Valtteri Filppulaa ei tarvita tässä tulevassa MM-joukkueessa, mutta mikäli Jalonen hänet suostuu ottamaan, niin eipä Filppulasta antisankariakaan voi tulla, paitsi olutta litkivien jääkiekosta mitään tietämättömien spedejen mielestä!
 |
| Valtteri Filppula |
Mutta tosiasiat puhuvat kuitenkin jopa Filppulan poisjättämisen puolesta. Faktat ovat nimittäin karut. Filppula ei ole juuri edes osallistunut maajoukkue-edustuksiin NHL-kiireidensä takia ja silloin harvoin, kun on, niin Filppulan taso on ollut alhainen, eikä tehoja juurikaan ole tärkeässä paikassa tullut. Filppula on myös Detroit Red Wingsin -NHL-organisaatiossa kauan palvelleena jäänyt käytännössä kokonaan ilman kovaa kansainvälistä kokemusta kansainvälisistä isoista kaukaloista.
Filppulan ainoa merkittävä aikuisajan maajoukkuekokemus on Vancouverin olympiakisoista vuodelta 2010 ja silloinkin tunnetusti pelattiin NHL-kaukalossa eli pienen koon jääkiekkokaukalossa. Lisäksi Filppulan tulo Leijoniin tarkoittaisi sitä etenkin nyt, kun suurimmat suomalaistähdet ovat Mikko Koivua lukuun ottamatta poissa, että Filppulalle asetettaisiin median ja kansan taholta erittäin kovia odotuksia, jollaisia Filppula ei Detroitissa juurikaan ole joutunut kokemaan monen huomattavasti suuremman tähden ollessa joukkueen kantavia voimia, vaikka nykyään onkin jo tärkeä pelaaja organisaatiolle.
Toisin sanoen Valtteri Filppula on eräällä tavoin jopa riskivalinta Jukka Jalosen Leijonille, jonka pelitapa seurailee tarkasti Jalosen millintarkkaa pelikirjaa, ja jossa Filppulalle eittämättä siunautuisi se suuri maalintekovelvoite, johon Filppula ei ole valmis saati edes kykeneväinen ison jääkiekkokaukalon takia.
Sanotaan se siis nyt suoraan. Valtteri Filppula ei olisi ongelma esimerkiksi Doug Sheddenin tai Juhani Tammisen kaltaisten "motivaatiovalmentajien" alaisuudessa ja muiden suomalaistähtien mukana ollessa, mutta nyt Jalosen duunarijoukkueessa, duunarina tunnettu Filppula voisi olla jopa ongelma, sillä Filppulasta ei ole mitään hyötyä duunarina jo valmiissa duunarijoukkueessa etenkään, kun pelikokemus, taktiikkakokemus, kaukalokokemus ja pelaajatoverien tuntemus on minimaalista!
Valtteri Filppula on siis ihan ok-tason lisä Suomen Leijonille noin oletuksena, mutta ei missään nimessä mitenkään tarpeellinen sateentekijä saati suuri ratkaisija. Totuus on siis se, että Valtteri Filppulaa ei tarvita tässä tulevassa MM-joukkueessa, mutta mikäli Jalonen hänet suostuu ottamaan, niin eipä Filppulasta antisankariakaan voi tulla, paitsi olutta litkivien jääkiekosta mitään tietämättömien spedejen mielestä!
perjantai 20. huhtikuuta 2012
ASIANTUNTIJAN ANALYYSI: Suomen kiekkoleijonia viedään 2012 MM-kisoissa lopulta kuin märkää rättiä!
Suomalaiset niin sanotut "hokijanarit" eli "karjalalippispellet" ovat jälleen aivan hekumoissaan, koska Suomi on Suomen omien asiantuntijoiden mukaan kovakin ennakkosuosikki pian alkavissa Suomen ja Ruotsin järjestämissä IIHF:n maailmanmestaruuskilpailuissa. Edellä mainitut vähäpäät eivät itse asiassa tiedä jääkiekon saloista mitään, vaikka todennäköisesti tuijottavatkin jotain säälittävää SM-liigaa maksukanavilta ja fanittavat NHL:n pilleriliigaa munat pystyssä.
Faktinen totuus tulee kuitenkin tässä. Ensinnäkin ne suomalaiset asiantuntijat jauhavat sitä Suomi-hypeä vain ja ainoastaan siksi, että sionistiset riistokapitalistikanavat MTV3 ja Canal+ käskevät. Oikea asiantuntijahan tietää, että Suomella ei ole mitään mahdollisuuksia MM-kultaan, kun muilla kärkimailla on kovatasoiset joukkueet mukana (kuten nyt jälleen on), ja kun Suomella itsellään ei ole (kuten ei taaskaan ole). Ja en siis nyt puhu mistään Sihvosista, jotka eivät tiedä jääkiekosta yhtään mitään pelikirjoineen, vaan niistä niin sanotuista oikeista asiantuntijoista, kuten vaikkapa Juhani Tamminen.
Suomen ainoan jääkiekon supertähden Teemu Selänteen jättäytyminen pois kotikisoista oli viimeinen niitti Suomen menestyshaaveille. Suomen ainoaksi pelastukseksi voisi nousta maagisessa maalivahtivireessä etenevä Pekka Rinne, mutta Suomen maajoukkuetta nyt käskyttävän amatöörivalmentaja Jukka Jalosen papereissa Rinne ei todennäköisesti tule kyseeseen, vaikka putoaisikin vapaaksi, koska "joukkue pitää olla valmis pian", mikä on oikeasti täyttä paskaa. MM-kultaa voittaa nimittäin 95% varmuudella aina se joukkue ja valtio, jolla on PARHAIMMAT YKSILÖT! Tämä on nähty aina, kun MM-kisoissa on useita yksilövahvoja joukkueita, joilla on myös valmennus kunnossa, niin Suomen tapaiset duunarijoukkueet on isketty maanrakoon 100-0!
Suomella on toki pienet mahdollisuudet mitalisijoitukseen, koska mukana on Mikko Koivu, joka on tottunut johdattamaan Suomen mitalisijoille. Mutta Suomen merkittävimpänä urheilun asiantuntijana annan nyt teille kaikille runsaslukuisille lukijoilleni ilmaisen vinkin; SUOMI EI VOITA MM-KULTAA! Hopea on lähes mahdottoman työn takana ja pronssikin on hikisen työn takana. Eli vedot kiinni korkeintaan pronssisijasta!
Faktinen totuus tulee kuitenkin tässä. Ensinnäkin ne suomalaiset asiantuntijat jauhavat sitä Suomi-hypeä vain ja ainoastaan siksi, että sionistiset riistokapitalistikanavat MTV3 ja Canal+ käskevät. Oikea asiantuntijahan tietää, että Suomella ei ole mitään mahdollisuuksia MM-kultaan, kun muilla kärkimailla on kovatasoiset joukkueet mukana (kuten nyt jälleen on), ja kun Suomella itsellään ei ole (kuten ei taaskaan ole). Ja en siis nyt puhu mistään Sihvosista, jotka eivät tiedä jääkiekosta yhtään mitään pelikirjoineen, vaan niistä niin sanotuista oikeista asiantuntijoista, kuten vaikkapa Juhani Tamminen.
Suomen ainoan jääkiekon supertähden Teemu Selänteen jättäytyminen pois kotikisoista oli viimeinen niitti Suomen menestyshaaveille. Suomen ainoaksi pelastukseksi voisi nousta maagisessa maalivahtivireessä etenevä Pekka Rinne, mutta Suomen maajoukkuetta nyt käskyttävän amatöörivalmentaja Jukka Jalosen papereissa Rinne ei todennäköisesti tule kyseeseen, vaikka putoaisikin vapaaksi, koska "joukkue pitää olla valmis pian", mikä on oikeasti täyttä paskaa. MM-kultaa voittaa nimittäin 95% varmuudella aina se joukkue ja valtio, jolla on PARHAIMMAT YKSILÖT! Tämä on nähty aina, kun MM-kisoissa on useita yksilövahvoja joukkueita, joilla on myös valmennus kunnossa, niin Suomen tapaiset duunarijoukkueet on isketty maanrakoon 100-0!
Suomella on toki pienet mahdollisuudet mitalisijoitukseen, koska mukana on Mikko Koivu, joka on tottunut johdattamaan Suomen mitalisijoille. Mutta Suomen merkittävimpänä urheilun asiantuntijana annan nyt teille kaikille runsaslukuisille lukijoilleni ilmaisen vinkin; SUOMI EI VOITA MM-KULTAA! Hopea on lähes mahdottoman työn takana ja pronssikin on hikisen työn takana. Eli vedot kiinni korkeintaan pronssisijasta!
Tilaa:
Kommentit (Atom)